*

Joonas Lyytinen Liikettä Helsinkiin!

Kansa kasvatti - sedät kertovat

  • Lasten väkivalta- ja tapaturmakuolemat 1970 – 2010 (Lähde: Duodecim)
    Lasten väkivalta- ja tapaturmakuolemat 1970 – 2010 (Lähde: Duodecim)

Sedät eivät ole yhtä mieltä monestakaan asiasta. Sedät väittelevät verotuksesta, energiapolitiikasta, ammattiyhdistyksen roolista, kaupunkirakenteesta, turvallisuuspolitiikasta ja vaikka mistä. Siitä sedät kuitenkin ovat liikuttavan yksimielisiä, että nykyisin ei lapsia osata kasvattaa ja että sentään ennen oli kunnollista.

Eduskunnan puhemies ja setä Eero Heinäluoma (sd.) totesi tällä viikolla julkaistussa haastattelussa ortodoksisessa verkkolehdessä Simeon ja Hannassa seuraavaa:

Tätä voi tarkastella toiseltakin kannalta: kun kristinuskon merkitys on vähentynyt, vanhemmat alkavat olla hukassa lastensa kasvatuksen kanssa. Se on uusi ja todella huolestuttava ilmiö. Jo vuosisatoja ja myös sodan jälkeen vuosikymmeniä lasten kasvatus perustui kristinuskon opetuksille, vaikkei sitä kenties aina sillä tavalla ymmärrettykään... Nyt näen yhä enemmän, miten vanhemmat todella ovat hukassa – mikä kasvatuksessa on oikein, mikä väärin, mihin saa puuttua, mitä saa sanoa lapselle. Nykyäänhän hyvin suositun ajattelumallin mukaan lapsen pitää saada tehdä omia valintoja ja lapsen valintoja pitää kunnioittaa. Tällainen johtaa arvotyhjiöön, joka sitten täyttyy mediasta ja mainonnasta ja osasta musiikkikulttuuria.

Elokuussa elinkeinoministeri ja setä Jan Vapaavuori (kok.) haluaa muistuttaa kansakuntaa:

..vanhoista hyvistä suomalaisista, myös kokoomukselle tärkeistä lähtökohdista. Ei voi ajatella niinkään, että koulun tehtävä on kasvattaa lapset. Koululla on iso rooli, mutta tämän tyyppistä ajattelua on liian paljon. Sitten usein syytetään koulua jos lapsi syrjäytyy, vaikka useimmiten syy löytyy jostain muualta.

Jan Vapaavuori ihmetteli myyttiä siitä, että vanhemmat ovat nykyisin niin kiireisiä, etteivät he ehdi kasvattaa lapsiaan.

– Ovat vanhemmat olleet kiireisiä aikaisemminkin, hän huomautti.

Ennen oli kunnollista, nyt ei oo kunnollista.

Mutta kun ei ollut. Ennen oli asiat huonommin. Käytännössä kaikilla olemassa olevilla mittareilla lapset voivat nykyisin niin henkisesti kuin fyysisestikin paremmin kuin ennen. Duodecim-lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan "Vuonna 1950 kuoli tapaturmaisesti 40 suomalaista lasta sataatuhatta kohden ja vuonna 1970 määrä oli 27 (Kemppainen ja Ruusinen 1981, Ruusinen 1990). Tuore raporttimme vuosilta 1971-2010 osoittaa, että lasten tapaturma- ja väkivaltakuolemat ovat vähentyneet näistäkin määristä merkittävästi (Parkkari ym. 2012)."

Oikeusministeriön tilastot kertovat käytännössä samaa asiaa. Vaikka viime vuosina onkin ollut joitain suurta julkisuutta saaneita tapauksia, joissa vanhemmat ovat surmanneet lapsiaan, on lasten väkivaltaisia kuolemia vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. 1960-luvulla lapsia surmattiin väkimäärään suhteutettuna kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin nykyisin. Myös lasten kokeman kuristusväkivallan määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt merkittävästi: 

Kuritusväkivallan suosio on romahtanut. Meillä on tapahtunut valtava kehitys hyvään suuntaan, iloitsee erityisasiantuntija Heikki Sariola Lastensuojelun Keskusliitosta.

Vielä 1988 symbolisen aggression uhriksi 69 % ja fyysisen kuritusväkivallan 72 % 9-luokkalaisista kun vastaavat luvut 2008 olivat 32 % ja 49 %. 

Viime vuosikymmenen aikana vanhemmista on nuorten kokemuksen mukaan tullut ainakin koulun suhteen kannustavampia. Vuonna 2002 esimerkiksi 88 % 11-vuotiaista oli sitä mieltä, että "vanhempani rohkaisevat minua menestymään koulussa", kun luku luku 2010 oli jo 93 %. Vuonna 2000 14 % 8- ja 9-luokkalaisista kertoi etteivät juurikaan pysty keskustelemaan vanhemiensa kanssa omista asioistaan. Vuonna 2010 tätä mieltä oli 10 % saman ikäisistä nuorista. Jopa perheen yhteisille aterioille osallistuu nykyisin useampi nuori kuin vielä 2000-luvun alussa.

Jotain nuorison henkisestä hyvinvoinnista kertoo varmasti osaltaan myös se, että itsemurhien määrä on ollut jo pidempään laskussa samoin kuin nuorten kokonaisrikollisuustupakointi ja alkoholinkäyttö.

Heinäluoman ja Vapaavuoren puheista saa käsityksen, että toisin kuin ennen, nykyvanhemmat ovat kelvotonta joukkoa, jotka eivät kasvata lapsiaan ja joilta on arvot hukassa. 

Älkää uskoko setiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Sanoit, että henkisesti ja fyysisesti paremmin, mutta jäin odottamaan tilastoja siitä henkisestä hyvinvoinnista.

Itse tilastoja listaamatta, nopealla Google-haulla selviää, että huostaanotot, masennus jne. ovat lisääntyneet 2000-luvulla.

Sen lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön (jollain) pöydällä tälläkin hetkellä ymmärtääkseni lepäilee eräs tutkimus, jonka luvut näyttävät huonolta, mutta jota ei toki oteta käsittelyyn näin vaalien alla. Jos niiden jälkeenkään.

En toki väitä, että setiä pitäisi kuunnella tai kristillistä kasvatusta korostaa, mutta setä se on vihreäkin setä.

Käyttäjän joonasl kuva
Joonas Lyytinen

Masennus on toki lisääntynyt jonkin verran samoin kuin huostaanotot, mutta tästä voi kysyä onko kyseessä välttämättä absoluuttinen pahoinvoinnin lisääntyminen vai esimerkiksi puuttumiskynnyksen madaltuminen. Huomionarvoisaaa on esimerkiksi se, että samaan aikaan nuorten itsemurhat ovat hatkaneet vähenemistään.

http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/h...

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Huostaanotoissa pitänee varmaan paikkansa ja toki siinä on se, että masennusdiagnoosi pätkähtää helpoimmillaan ihan vaan sillä, että väsyttää.

Lääkkeet tekevät kauppansa. Kehdosta hautaan kaikki on järestään lääkitty. Kaippa sekin tilastoja kaunistaa kun on lääkkeet, joilla lähtee se pahin terä itsetuholta.

Ehkä olemme tulossa aikakauteen /olemme aikakaudessa, jossa ongelmien syy on lääkityksen puute.

Että sen sijaan, että pyrkisimme pois sairastuttavasta ympäristöstä ja yhteiskuntarakenteesta, saamme ihmiset kemiallisesti sietämään sitä paremmin ja pitempään.

Mutta melko aikaista on tuomita tai tuuletella. Katsellaan parinkymmenen vuoden päästä uudestaan, miten kävi.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Okei, ja mitäs ihmettä lasten tapaturmaisten kuolemien määrällä on tekemistä sen kanssa, ovatko vanhemmat hukassa lastensa kasvatuksensa kanssa vai eivät?

Kaikki hyvin, kun kersoja ei kuole entiseen tahtiin?

Vaikka näin setänä yritänkin tiedostaa, että nuoriso on ollut pilalla jo monta tuhatta vuotta, on pakko silti väittää, että Heinäluoma ja Vapaavuori ovat kyllä oikeilla jäljillä.

Se oman ikäluokan pahin terroristi olisi ollut oikea herran enkeli näiden nykyisten itseään toteuttavien Jonnejen rinnalla. Ketäs siitä sitten pitäisi syyttää ellei vanhempia, jotka eivät saa Jonneen rotia?

Käyttäjän joonasl kuva
Joonas Lyytinen

"Se oman ikäluokan pahin terroristi olisi ollut oikea herran enkeli näiden nykyisten itseään toteuttavien Jonnejen rinnalla. Ketäs siitä sitten pitäisi syyttää ellei vanhempia, jotka eivät saa Jonneen rotia?"

Todellako? Tilastojen valossa kuitenkin on niin, että esimerkiksi nuorten päihteiden käyttö on laskenut oleellisesti. Samoin on vähentynyt nuorten tekemät rikokset.

http://www.findikaattori.fi/fi/96
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/ldk/ldk00257.jpg

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Jep, keskimäärin nuoriso on toki kunnollista, niin nyt kuin aiemminkin. Kysäisepä piruuttasi niiltä, jotka niiden vähemmän kunnollisten tapausten kanssa joutuvat työskentelemään, miten eroaa toisistaan ongelmatapaus nyt ja joskus menneisyydessä.

Itselläni kun on sellainen käsitys, että ovat nykyisellään pahempia ja jo nuorempina kuin aiemmin.

Käyttäjän joonasl kuva
Joonas Lyytinen Vastaus kommenttiin #6

Mihiin tämä käsitys perustuu?

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #7

Näkemyksiin niiltä, jotka ovat vuosikymmeniä tehneet työtä nuorten kanssa. Myös niiden haasteellisempien tapausten.

Käyttäjän joonasl kuva
Joonas Lyytinen Vastaus kommenttiin #8

"The plural of anecdote is not data"

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #9

Ja siksipä kirjoitinkin jo alun perin, että "minulla on se käsitys", kun objektiivista dataa lienee vähän mahdotonta saada.

Toisaalta, jos katsomme esimerkiksi Optulan tilastoja poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta viimeisen 20 vuoden aikana, käyrät näyttävät varkausrikollisuudesta epäiltyjen osalta kaikilla muilla nuorten ikäluokilla alaviistoon, paitsi alle 15-vuotiailla, joilla käyrä osoittaa ylöspäin.

Pahoinpitelyiden osalta käppyrät näyttävät myös yläviistoon.

Tähän kun yhdistää sen, että samaisen puulaakin kyselytutkimusten mukaan yhä suurempi osa nuorista on kunnollisia, ts. ei tuollaisia tee, voi kyllä vetää johtopäätöksen siitä, että nousevat käppyrät ovat seurausta pienemmän joukon aktiivisemmasta kontribuutiosta.

Käyttäjän joonasl kuva
Joonas Lyytinen Vastaus kommenttiin #10

"Toisaalta, jos katsomme esimerkiksi Optulan tilastoja poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta viimeisen 20 vuoden aikana, käyrät näyttävät varkausrikollisuudesta epäiltyjen osalta kaikilla muilla nuorten ikäluokilla alaviistoon, paitsi alle 15-vuotiailla, joilla käyrä osoittaa ylöspäin."

Alle 15-vuotiaiden lukuja katsoessa kannattaa muistaa se, että puhutaan pienestä määrästä tapahtumia, koska:

"Alle 15-vuotiaiden ja yli 20-vuotiaiden tekemien rikosten ikäryhmän kokoon suhteutetut määrät ovat kaikissa tarkastelluissa rikosryhmissä selvästi alhaisempia kuin 15–20-vuotiaiden (kuviot 75–77). Poliisitilastojen mukaan suomalaisten kaikkein rikosaktiivisin elämänvaihe osuu ikävuosiin 15–20-vuotta."

"Mistä johtuu, että alle 15-vuotiaiden lasten tilastoitu omaisuusrikollisuus kas- voi verraten voimakkaasti vuosina 2003 ja 2004, mutta laski vuosina 2005 ja 2006 voimakkaasti – kun taas vuonna 2007 kasvu oli voimakasta? Vastaus kysymykseen riippuu siitä, missä määrin tilastoitujen tekojen kasvu heijastaa rikollisten tekojen määrän kasvua ja missä määrin kyse on tekojen ilmituloalt- tiuden ja selvitysprosentin noususta. Parhaat käytettävissä olevat tiedot ikä- ryhmän kokonaisrikollisuudesta löytyvät kouluterveys- ja nuorisorikollisuus- kyselyistä. Kouluterveyskyselyn perusteella voidaan havaita, että 8. luokan oppilaiden (joiden kuluneen vuoden aikaiset teot on pääsääntöisesti tehty alle 15-vuotiaina) vahingonteko- ja varkausrikollisuus on vähentynyt jaksolla 2002−2004, ja väkivaltaan osallistuminen on pysynyt verraten vakaana (http://stakes.fi/kouluterveys). Nuorisorikollisuuskyselyt kohdistuvat 15−16- vuotiaisiin, mutta niidenkin osalta koko elämän aikaiset osallistumisluvut an- tavat osviittaa rikoksiin osallistumisesta alle 15-vuotiaana. Myös tämä lähde viittaa siihen, että alle 15-vuotiaiden varastamis- ja vahingontekorikollisuus on vähentynyt melko tasaisesti jaksolla 1995−2004, ja väkivaltaan osallistu- minen on pysynyt verraten vakaana (Kivivuori 2005b)."

"Pahoinpitelyiden osalta käppyrät näyttävät myös yläviistoon."

"Vuodesta 1995 alkanut tilastoidun pahoinpitelyrikollisuuden nousu heijas- taa otaksuttavasti paitsi väkivaltaisten tekojen lisääntymistä myös niiden kont- rolliin liittyviä seikkoja: pahoinpitelyn uutta tunnusmerkistöä, syyteoikeutta koskevia muutoksia sekä sitä, että 1990-luvun puolivälin jälkeen poliisi toteut- ti monilla paikkakunnilla julkisten tilojen rauhoittamiseen tähdänneitä valvon- takampanjoita, joiden seurauksena kirjattujen pahoinpitelyrikosten määrä nou- si paikoitellen. Myös koulujen alttius ilmoittaa oppilaiden rikkeitä poliisille lisääntyi 1990-luvun lopulla, mikä voi pieneltä osin selittää tilastoidun rikollisuuden muutoksia."

http://www.optula.om.fi/material/attachments/optul...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tapaturma-alttius indikoi tapahtunutta laiminlöyntiä sekä psyykkistä että fyysistä. Lapsi josta välitään ja jolle se välittäminen osoitetaan rauhallisena ystävällisyytenä ei tule tapaturma-alttiksi.

Toimituksen poiminnat